Syntymäpäivä Diablon talossa Olimme Alicanten vuorilla, kutsuttiin syömään joidenkin albalaisten ystävien taloon. Ajoimm

Syntymäpäivä Diablon talossa Olimme Alicanten vuorilla, kutsuttiin syömään joidenkin albalaisten ystävien taloon. Ajoimme melkein hevosenkenkäpolkua pitkin: auton jousitus itki lohduttomasti ja pyörät uhkasivat toistuvasti puhjeta. Ei sillä ollut väliä. Seikkailu oli sen arvoinen. Maisema oli erittäin kaunis. Lännessä Sierra Aitanan ja Puigcampanan vuoret hahmottuivat taivasta vasten, idässä Sierra Ferrerin selkäranka, kaakossa kohosivat Sierra Bernian rosoiset huiput, ja edessä, kahdenkymmenen kilometrin päässä ja viisisataa metriä alempana, näkyivät pilvenpiirtäjät ja Benidorin saaret. Pieni talo sijaitsi vuoren rinteessä - kuivalla kivellä rakennetuilla reunoilla rajatuille terasseille järjestetty mantelipuita, vähän johanneksenleipää ja mäntyjä, rosmariinia ja genistaa viljelemättömillä alueilla - ja kolmen kilometrin päässä lähimmästä kaupungista. Se ei ollut huvila, vaan maalaismainen talo, jossa oli karkeita puupalkkeja, vanhoja laattoja, kalkittuja seiniä ja kuisti, jota aurinko suojaa paksut viiniköynnökset. Meitä tervehti noin 50-vuotias mies shortseihin ja värikkääseen paitaan pukeutuneena. Hän oli pitkä, laiha ja vaalea, ja hänellä oli siniset silmät, kalteva nenä ja hymy, joka häiritsi ja ilahdutti yhtä aikaa. Hän kutsui meidät sisään ja halasi Albaa, suuteli häntä suulle pidempään kuin olisin halunnut, ja tarttui häntä olkapäistä, veti hänet pois hänestä käsivarsiensa pituudelta ja tuijotti häntä: "Näytät kauniilta", hän päätti. "Kiitos, Diablo. Tiedät kuinka näyttää hyvältä." Paholainen. Paholainen oli sanonut. nielaisin. "Aion esitellä sinut", Alba jatkoi. Diablo, tämä on ystäväni Ernesto. Ernesto, tämä on Diablo, kotiystävä, joka on tuntenut minut ikuisesti." Diablo pudisti kättäni. Hänen otteensa oli kuiva ja voimakas. "Onko Alba kertonut sinulle minusta?" hän kysyi. Pudistin päätäni. "No, hän kertoi minulle sinusta ja fantasioistasi." Olin järkyttynyt. Minulla oli seksuaalisia fantasioita kuten kaikilla muillakin, vaikka epäilin, että muut kiihtyisivät yhtä kiimaan kuin minä lukiessani eroottisia tarinoita transseksuaaleista – minua kiehtoi erityisesti tarina matematiikan opettajasta, joka puki päälleen vaaleanpunaiset farkut ja teki sen muurarin kanssa konsertin jälkeen. Minua jännitti kuvitella, että olin nainen, jota likaiset kaverit, joilla on valtavat kukot, nai. Tietenkin melkein kahdenkymmenen vuoden elämäni aikana - olin vain yhden päivän päässä niiden toteuttamisesta - en ollut koskaan yrittänyt toteuttaa fantasioitani, ensinnäkin siksi, että olin mies ja luulin olevani hetero, ja toiseksi siksi, että vaikka innostuin ja masturboin kuvitellen, että minulla on tissit ja pillua, kun tulin ja kuume katosi, tunsin itseni taas syvästi häpeissäni, ja olin taas viimeinen kerta, ne ajatukset saivat minut syttymään... kunnes he hyökkäsivät kimppuuni uudelleen ja minä samoin. Kun vartiointini oli alhaalla, tunnustin salaisuuteni Alballe ja nyt hän oli kertonut ystävälleen. Looginen asia olisi ollut suuttua, kääntyä ympäri ja poistua sieltä, mutta jokin sisälläni, en tiedä mikä se oli, pysäytti minut. En edes ottanut Albaa huomioon hänen piittaamattomuudestaan. Jatkoin sellaisena kuin olin, ikään kuin se, että Diablo tiesi fantasioistani, olisi maailman normaaliin asia. Olin jopa helpottunut siitä, että fantasiani hyväksyttiin niin luonnollisesti. "Aion katsoa missä Fausto on", Diablo ilmoitti minulle. "Sillä välin, anna Alba kertoa sinulle syy nimeni. Siellä on juomia ja jäätä. Taloni on sinun." Hän tuli ulos ja Alba antoi minulle päivityksen. Hänen nimensä oli Diablo, koska kun hän tapasi Fauston, nykyisen poikaystävänsä, tämä Fausto oli valmis, vanha, välinpitämätön elämästä, ja hän päätti nukkua Diablon kanssa ja ottaa kymmenen vuotta harteiltaan. "Kuten Faustin myytissä" - Alba selitti. "Onko Diablo siis homo?" – Olin yllättynyt. "Voi Ernesto, kuinka paljon sinulla on vielä opittavaa! - hän rypisteli hiuksiani kuin lapsi - Uskotko edelleen nimikkeisiin homo, bi ja hetero? Se, että pidät viikunoista, ei tarkoita, että sinun pitäisi vihata kurkkua. Sinun pitäisi tietää se." En voinut vastata hänelle, koska Diablo saapui komean nuoren miehen seurassa, jota hän halasi vyötäröstä. "Se on Fausto", hän ilmoitti. "Poikaystäväni. Tai vielä paremmin tyttöystäväni, vaikka hän on nyt pukeutunut pojaksi. Sitten hän valmistautuu ja näet kuinka kaunis hän on." Nuori mies hymyili. "Hän on upea kokki", jatkoi Paholainen. "Aiot nuolla sormiasi, on aina hyvä harjoitella imemistä hänen valmistamallaan paellalla. Ah! "Hän meni ulos kuistille auton äänen hälyttämään ja Alba ja minä seurasimme häntä. "Tässä kuka oli kadoksissa." He olivat kaksi naista ja mies. Kauniita ihmisiä, myönnän. Mies ja yksi tytöistä, pitkä ja hyvin blondi, toinen, söpöläinen, punapää, keskipitkä ja rintoja, jotka herättivät huomiota. "Tässä blondit ovat ruotsalaisia, Hans ja Helena. Punapää on Monica" - Paholainen esitteli heidät meille. Istuimme kuistilla suuren mäntypuupöydän ympärillä. Se oli paholainen, joka järjesti, kuinka meidän piti mukautua. Hän ja Fausto asetettiin yhteen, loogista, mutta epäloogista oli se, mitä seurasi: Alba ja minä erotettiin, hän sijoitettiin Helenan ja Hansin väliin ja minä Hansin ja Monican väliin. Pohjoismainen pariskunta ei ollut hyvä kielissä, he osasivat ruotsia ja englantia, mutta eivät sanaakaan espanjaa, joten pystyin puhumaan vain Monican kanssa, joka oli oikealla puolellani. Tuomitulla naisella oli hyvä dekoltee. Hänellä oli jopa puseron neljäs nappi auki. Silmäni kiinnittyivät noihin isoihin tisseihin – Alba oli litteä ja kaipasi jo hyviä rintoja. Kuvittelin vaivaavani niitä, tuntevani niitä ja nuolevani niitä, ja idea teki kaluni kovaksi. Diablo pyöritti marihuanaa nivelen toisensa jälkeen, sytytti ne, vei ja kuljetti niitä ympäriinsä. En tiedä oliko se "maria", olut, Alicanten vuoret vai paholainen, mutta tunsin oloni kevyeksi, ennakkoluulottomaksi, rohkeaksi. Ruotsalainen tuli hyvin lähelle Albaa, hän kosketti häntä, ja kerrankin en tuntenut mustasukkaisuutta, vaan päinvastoin: syvällä sisimmässäni halusin hänen koskettavan häntä vielä enemmän, vain... "Monica - käännyin pöytäkaverini puoleen - onko tuo Hans poika vai tyttö?" Ne olivat yksityiskohtia: ääni, tapa, jolla hän harjasi hiuksensa otsastaan, ohuet ranteet, olematon Aatamin omena. "No", Monica vastasi, "täällä Paholaisen talossa jokainen on mitä haluaa olla. Jos hän sanoi olevansa mies, hän on mies, mitä tahansa hänellä on jalkojensa välissä, eikö niin?" "Jos sanot niin..." Paella oli paikallaan, viini oli herkullista ja marihuana oli uskomatonta. Jälkiruoissa minusta tuntui kuin kelluisin, enkä ollut ainoa. Aloin jopa ymmärtää ruotsia. Nauroimme tietämättä mitä. Tunsimme olomme esteettömiksi, vapaiksi. Paholainen suuteli Faustoa suulle, Hans ja Helena hyväilivät Albaa, minä laitoin käteni Monican pääntietä ja leikin hänen oikealla nännillä. "Pidätkö sinä hauskaa, Ernesto?" Alba kysyi minulta, toinen käsi Hansilta ja toinen Ingridiltä, joka työskentelee hameensa alla. Tiedän, että hän halusi saada minut huomaamaan, että he koskettivat häntä ja että hän nautti siitä, jotta minä nautin sen näkemisestä. Katsoin hetken ja myönnän, että innostuin kovasti. Katsoin takaisin Monicaan. Hän näytti olevan poissa, hänen kyynärpäänsä polvillaan, hänen vyötärönsä koukussa, hänen rintakehänsä ulkonevana, hänen päänsä pystyssä, hänen huulensa erillään. Suutelin häntä. Hänen suunsa oli lämmin, hänen huulensa hiillostivat, hänen kielensä tukahduttava hyväily, hänen syljensä tulisadetta. "Pääsimmekö sisään taloon? - paholainen keskeytti - ehdotan peliä Alban ystävämme Erneston kunniaksi. Ajatteletko pukupeliä?" En saanut mitään selvää, mutta rauhoittuin, kun näin, että henkilökunta ei tehnyt kasvoja. Menimme päähuoneeseen, patjat lattialla ja nojatuoli seinää vasten, ja Paholainen osoitti säännöt. Ne olivat yksinkertaisia. Hän oli pelin johtaja, ja meidän kuuden piti ottaa pussista paperi, joka kertoi meille, pukeutuisimmeko mieheksi vai naiseksi ja käyttäytyisimme sitten onnen mukaan. Hän lisäsi, että jos olisi aikaa, pelaisimme kahdesti. Jatkoimme. Fauston, Monican ja Hansin piti olla naisia, ja Alban, Ingridin ja minun piti olla miehiä. Myönnän, että olin hetken salaa toivonut, että he olisivat antaneet minulle naisroolin. Joka tapauksessa, ei sillä ollut paljoa väliä. Loppujen lopuksi olin aina ollut mies ja hetero. Alba voisi todistaa. "Nyt vielä viimeinen nivel häpeän jäännösten poistamiseksi ja pukeutumiseksi sellaiseksi kuin olet" - päätti Paholainen. Monica ja minä emme muuttuneet. Onneksi me emme tehneet sitä, vaan vietimme aikaa muiden menessä muihin huoneisiin. Monicalla oli pehmeä iho ja oli ilo syödä hänen tissiään, jotka otin helposti irti nappaamalla toisen napin hänen puserossaan, kun hän hyväili pystyssä olevaa kaluani housujeni päällä. En pettänyt Albaa; Päinvastoin tapahtui - ehkä marihuana tuottaa noita outoja vaikutuksia - mitä enemmän innostuin Mónican kanssa, sitä enemmän kiintyin Albaan. Fausto palasi, joka sanoi nyt olevansa Margarita. Hän oli kaunis. Hänellä oli yllään parikymppinen malli, mekko kaksi sormea polven yläpuolella, löysä vyötärö, pieni hattu, helmikaulakoru ja korkokengät. "Ja te ette ole vielä nähneet minun alusvaatteitani" – hän provosoi meitä. Hän liikkui armollisesti. Hän ei näyttänyt naiselta. Hän lähestyi meitä, otti kädestäni ja laittoi sen yhdelle reidestään siihen kohtaan, joka jätti hänen hameensa peittämättä. Minulla oli vaistomainen hylkäämisreaktio – en ollut vieläkään unohtanut, että hän oli hän – mutta sitten ehkä sukkahousujen pehmeyden vuoksi aloin hyväksyä kontaktin, jätin käteni sinne, jopa hyväilin hänen jalkaansa. Alba astui sisään, muuttui herkulliseksi teini-ikäiseksi suoraan "Death in Venice" -elokuvasta, valkoinen paita, tiukat shortsit, jotka muotoilivat hänen pakaraan ja jättivät hänen jalkansa paljaaksi, nilkkasukat ja suljetut kengät. "Kyllä, olen Tazio" - hän hymyili. En voinut irrottaa silmiäni hänen takamuksestaan. Ymmärsin miksi on miehiä, jotka menettävät itsensä pienten aasien takia, jotka huutavat maailmalle "nauttikaa minusta". Alba, kuten Tazio, liikkui eri tavalla kuin tavallisesti: hänen eleensä olivat painokkaampia, vähemmän pidättyneitä. Ruotsalaiset palasivat, pari siinäkin: lentolentäjä ja lentoemäntä, molemmat niin blondeja ja niin täydellisiä - vai pitäisikö minun sanoa niin blondi ja niin täydellinen? -. He myös sanoivat armonsa, mutta koska he tekivät sen ruotsiksi, en ymmärtänyt mitään. No, olimme kaikki siellä. Epäröin omistautuako ruumis ja sielu Mónicalle vai "Taziolle" - muut eivät houkutelleet minua liikaa - kunnes ymmärsin, että luonto antoi meille kaksi kättä, jotta emme menetä höyryä sellaisissa tilanteissa. Nainen ja teini vain minulle. Pyysin heitä makaamaan kasvot alaspäin, yksi kummallakin puolellani, ja tunsin heidän pakaroidensa - lapsen perseen ja naisen perseen -, Mónican tosielämässä - hän oli nostanut hameensa ja hänellä oli yllään musta remmi, joka jätti pakarat paljaiksi - ja "Tazion" hänen shortsiensa läpi. "Pidän sinusta", Mónica sanoi sitten minulle. "Jos pelaamme taas ja on sinun vuorosi olla tyttö ja minun vuoroni olla poika, vannon, että naidan sinua." "Oletko kuullut? Hän naittaa sinua..." "Tazio" sanoi. Alba-Tazio kääntyi ympäri – me kolme makasimme patjoilla lattialla – ja oli kuvapuoli ylöspäin. Olin yllättynyt tytöni haaran pullistumasta, josta tuli poika. Tunsin hänen kärpäsen ja tunsin jonkin näkyvän kovuuden. "Mutta..." - Olin yllättynyt. "Tänään tulee olemaan sinulle hyvin erityinen päivä, jolloin kaikki, mistä unelmoit, voi tulla totta, Ernesto", kaikkeen hyvin tarkkaavainen Diablo puhui. "Kotonani mikään ei ole sitä miltä näyttää; kaikki on jännittävämpää." Käsittelin "Tazion" shortseja, kunnes onnistuin saamaan ne alas. Taziolla oli yllään nyrkkeilijät, jotka näyttivät enemmän teltalta. Tunsin teltan tangon. Se oli jäykkää ja mahtavaa. Laitoin käteni - yllätyksestä laiminlyönnin Mónican - nyrkkeilijän vyötärön alle ja kosketin Alban vatsaan hihnavaljailla kiinnitettyä muovikukoa, tyypillistä seksikaupan tavaraa, joka yhden seksuaalisuuden mysteereistä johtuen innosti minua niin, että nojauduin "Tazion" haarojen yli ja tartuin sitä haaroistani. Monica ei haaskannut aikaa. Hän avasi perhoni vetoketjun ja työnsi turvonneen penikseni suuhunsa. Hän oli melkoinen paska. Tiesi. Mónica, "Tazio" ja minä, me kolme, kiemurtelimme, solmimme käsiämme ja jalkojamme, kunnes emme tienneet, missä kukin ruumiistamme alkoi ja päättyi, puristelimme toistensa lihaa, matkustimme nahkamme läpi. Käteni katosi Mónican reisien väliin etsiessään hänen pystyhalkeamaansa. Hän ei löytänyt sitä. Sen sijaan hän löysi odottamattoman kovaa, kuumaa ja sykkivää lihaa. Olin halvaantunut yllätyksestä. Diablo katsoi minua hymyillen: "Kotonani mikään ei ole sitä miltä näyttää - hän sanoi jälleen -. Ja älä unohda, Ernesto, että Monican täytyi olla tyttö pelissä." Se oli totta. Monican täytyi olla tyttö, vaikka hänen haaransa sanoikin. Luovuin hänen ahneelle kielelleen samalla kun jatkoin "Tazion" muoviruukun imemistä. Juuri sillä hetkellä Diablo saapui viereeni, sai minut lopettamaan jännittävän teini-ikäiseni hoitamisen, kohotti kasvojani ja suuteli minua suulle. Vereni muuttui sulaksi lyijyksi ja jalkani lakkasivat olemasta. Suudelma nielaisi minut kokonaan, se käänsi ajatukseni ylösalaisin, se romahti sen, mitä olin siihen asti. Oli ennen ja jälkeen Diablon suudelman. "Nyt on aika - hän suuteli minua ja puhui samaan aikaan, en tiedä miten hän teki sen - Nyt, Ernesto, annat sisälläsi olevan naisen nauttia. Vapautat hänet, annat hänen hallita sinua ja saada hänen nautintonsa. Sinun täytyy vain rentoutua ja antaa meidän tehdä se. Uusi peli alkaa: Sinä olet tyttö ja sinä pidät sisälläsi, koska sinä pidät sinusta, koska me pukeudut. Olemme aina halunneet tulla ilmi, miehet kenties. Hän irrotti suunsa omastani, kääri uuden marihuanan - "tämä on yksinomaan sinulle", hän sanoi ojentaessaan sen minulle - ja suuntasi sitten toiseen huoneeseen. Hän palasi mukanaan nippu vaatteita. En ollut minä vaan joku, joka eli outoa ja epätodellista seikkailua. Minusta tuntui, että he riisuivat minut alasti, kunnes olin alasti. "Ajellaan ensin vartalosi." He peittivät minut parranajovaahdolla, piirittivät minut ja he aloittivat työskentelyn, kullakin partaveitsellä. Koska niitä oli niin paljon, he valmistuivat hetkessä ja puhdistivat vaahdon jäännökset pyyhkeillä. "Katso vauvaa, kuinka pehmeä hänen ihonsa on" - Monica juoksi kätensä vatsalleni ja sai minulle erektion. "Meidän täytyy tehdä jotain sille kukkolle", Diablo kommentoi ja osoitti turvonnutta kukkoani. "Se on hyvin epänaidonta." Hän kosketti terskaani tiettyyn kohtaan ja erektioni heikkeni välittömästi. Sitten, en tiedä miten, hän asetti penikseni takaisin reisieni väliin, jotta se ei työntynyt esiin ja kiinnitti sen teipillä. "Nyt voimme pukea sinut. Minkä nimen annamme sinulle? Lucia? Carolina? Parempi Lucía, vaikka kutsummekin sinua Luciksi." He pukivat minut. Lohenväriset stringit ja rintaliivit, - "Rintaon pitää laittaa pehmusteet" -, erittäin tiukka korsetti vyötäröni kaventamiseksi, myös lohi, sisäänrakennettu sukkanauha, sukat ja mekko. En olisi koskaan kuvitellut sitä, mutta silkin kosketus oli hyväily iholleni. "Nyt meidän on laitettava meikkisi päällesi." Alba teki sen. Se ei mennyt läpi. Hän ei maalannut minua pelleksi. Hän vain antoi minulle hieman punaisuutta huulilleni ja varjon silmilleni. Sitten minulle laitettiin lohipusero, valkoinen laskoshame, korkokengät ja ruskeaverikkö peruukki. "Katso makuuhuoneen peiliin, Luci" tottelin. Menin makuuhuoneeseen, katsoin heijastustani peilistä ja näin viehättävän naisen, joka ei juurikaan muistuttanut minua. Vatsani tuntui puuvillalta. Opiskelin itseäni, posoin, laitoin jalkani eteenpäin, nostin hameeni, käännyin ympäri. Minulla se kesti vuosia, mutta nyt se on. Tunsin oloni vapautuneeksi, en vapautuneeksi, mutta vapautuneeksi, löysäksi, naiselliseksi, onnelliseksi... ja minulla oli valtava halu mennä. "Nimeni on Luci" - sanoin ääneen ja pidin siitä, miltä uusi nimi kuulosti. Palasin kaikkien luo ja yllättäen, ja vaikka en ollut koskaan käyttänyt niitä, tein sen kompastumatta korkokengissäni. "Hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet, Luci? Koska olet häpeämätön pieni huora, joka haluaa tulla naituksi." Nielaisin ja nyökkäsin päätäni. Tunsin oloni innostuneeksi, hengitykseni tukahtui, mieleni asuttivat outoja ajatuksia, joille kuvitteelliset pystyssä olevat jäsenet eivät olleet vieraita. "No, mennään kaupunkiin etsimään miehiä sinulle." En tiedä, meninkö johonkin autoista yksin vai auttoivatko he minua siinä. Matka pikkukaupunkiin – kirkko, ruokakauppa, baari aukiolla ja neljä tai viisi katua – oli lyhyt, olimme perillä vain viidessä minuutissa ja pysäköimme muutaman metrin päässä baarista. "Mene sinä ensin sisään ja me seuraamme." Remmi ei päässyt vartaloani, koska olin hermostunut. Astuin sisään, menin baariin katsomatta ketään ja korotin ääneni: "Saanko giniä?" Vasta sitten tajusin, että kun astuin sisään, keskustelut olivat pysähtyneet. Katsoin ylös. Minun oikealla puolellani oli kolme keski-ikäistä miestä, joilla oli erehtymättömän talonpoikainen ulkonäkö, leveät hartiat ja kovettuneet kädet. Ne haisivat hapanta hikeä, ja he tutkivat minua ylös ja alas, tuijottaen minua häpeämättömästi. Jotain ilmaantui sisälläni, jota en voinut selittää. "Oletko yksin?" – päättäväisin kysyi minulta. "Ei, tulin ystävien kanssa" – jatkoin ääneni korottamista. "Sen kanssa, jota he kutsuvat Diabloksi?" – keskustelukumppanini vaati. Vahvistin eleellä. "Olet siis yksi hänen pienistä huoraistaan?" On kysymyksiä, joihin emme tiedä kuinka vastata. "Koska jos olet, aiot syödä tämän heti", hän jatkoi tarttuen pakettiin molemmin käsin. "No, mun kukko ja ystäväni." Ja hän syleili kahta baarikaveriaan eleellä. En ollut koskaan elämässäni joutunut sellaiseen tilanteeseen. Hyvä järkeni neuvoi minua juoksemaan ulos baarista, mutta marihuana, yhdellä kulauksella juomani gin tai kaikki tuona oudolta päivänä tapahtuva sai minut näyttämään itsevarmalta, etten tuntenut: "Vähemmän susia, Punahilkka - katsoin hänen silmiinsä yrittäen olla provosoiva, ja mitä seuraavaksi tapahtui, vaikuttaa siltä, että tein sen hyvin -. Te miehet kerskaatte paljon ja sitten ei ollenkaan." "Mitä minä kerskaan, narttu?" – hän tarttui ranteeseeni ja otti käteni haaroihinsa. Tuntui kuin sähkövirta kulki kehoni läpi. Käteni hänen housuissaan liikkumattomana tunsi hyvän kokoisen tangon kovuuden. Sillä hetkellä Diablo, Alba ja muut astuivat baariin. "Näyttää siltä, että et tuhlaa aikaa, Luci", Monica nauroi. "Löysit aarteen heti." Yritin vetää käteni pois, mutta talonpoika piti sitä pakettiaan vasten. "Teitä on vain kolme? - Diablo kiinnostui -. Lucilla on valtaa neljään." "Se ei ole ongelma. Damian, haluatko tulla kanssamme naimaan tätä pientä huoraa?" – hän kysyi vahvalta ja pitkältä nuorelta mieheltä, melkein jättiläiseltä, joka pelasi dominoa läheisessä pöydässä. "Minä lennän!" - kaveri innostui. Hetkessä Diablo päätti mitä tehdä. Hän antoi häpeämättömälle miehelle, jolla oli valtava lukko, avaimet autoon ja vuorella sijaitsevaan taloon ja käski hänen mennä eteenpäin ystäviensä ja minun kanssa ja että muut menevät myöhemmin. "Paco - he näyttivät tuntevan toisensa, koska Diablo kutsui häntä Pacoksi -, Luci vapautetaan kohta, koska hän on nainen vain takaapäin, ymmärrät mitä tarkoitan." "Se ei ole ongelma niin kauan kuin pääsemme liikkeelle" - Paco hymyili korvasta korvaan. Ja hän antoi minulle jyrkän iskun peppuun, joka jätti pakaraani kirvelemään. Paco istui kuljettajan paikalla, iso mies hänen vieressään, ja minut laitettiin auton takaosaan, Pacon kahden ystävän väliin, jotka eivät olleet sanoneet sanaakaan. No, nyt he eivät myöskään puhuneet, mutta heti kun he nousivat ylös, he kumpikin avasivat perhonsa ja saivat minut pitelemään kaluaan samalla kun he tunsivat reidetni ja peppuni. "Hurra, nuo työkalut ovat alkupala", Paco nauroi katsoessaan taustapeiliin. "Tänään aiomme korjata kehosi." Kukko jokaisessa kädessä. Kukko molemmissa käsissä, kun he hyväilivät minua. Hapan hien tuoksu ja kaksi isoa, kovaa kalua hänen käsissään. Fantasiani elävät. Tunsin oloni valtavan innostuneeksi. Vain hetken kukkoni näytti vaativan oikeuksiaan ja protestoivan, koska tiesin olevansa vangittuna, mutta se kesti muutaman hetken, sitten en, koska en halunnut unohtaa, että olin nainen ja tunsin itseni naiseksi, olin nainen, jossa kaksi miestä kosketti reisiäni hameeni alla, olin nainen, joka hyväili kahta sykkivää kukkoa, liikutti kahta kättäni jäykkänä ja kuumana ympärilläni. Saavuimme taloon, Paco avasi sen, sai minut vapauttamaan nuo kaunottaret ja raahasi minut yhdelle patjasta. "On parempi olla alasti. Näin tunnet itsesi naisellisemmaksi ja näemme sinut." Hän avasi perhonsa vetoketjun ja otti esiin esineen, joka oli mukava nähdä ja osui melkein napaan. Sitten hän kohotti hameeni, repäisi stringini iskulla, siirtyi sukkanauhasta, kaiveli kaapissa, kunnes löysi vaseliiniputken - ilmeisesti ei ollut ensimmäinen kerta kun hän oli mennyt siihen taloon -, avasi sen, otti runsaan annoksen ja levitti sen pakaroideni väliin. Sitten hän työskenteli, kunnes työnsi sormen peräaukoni sisään. En tiedä satutiko se minua vai ei, tunsin oloni niin hermostuneeksi. "Olet todella tiukka, mutta korjaamme sen heti, lutka. Käännä minulle selkäsi ja istu kukkolleni" – hän käski minua istumaan patjalla ja pakottamaan minut istumaan päälleen jalat auki. Koin outoa epätodellisuuden tunnetta. Tottelin kyselemättä ja huomasin kuinka hänen jäsenensä kärki etsi polkua, jonka hänen sormensa oli aloittanut. Paco oli erittäin vahva. Hän tarttui minuun lantiosta ja nosti minut ilmaan ja laski minut hänen luokseen vaivattomasti, kuin olisin höyhen, yrittäen mahtua minuun. Se satutti minua jokaisella iskulla, tunsin polttavaa, kuumaa kipua, joka uhkasi tuhota sisäpuoleni ja joka kasvoi yhä enemmän jokaisella iskulla, kunnes yhtäkkiä, melkein ihmeellisesti, kipu ensin lakkasi ja sitten se väheni samalla kun tunsin, että kukko oli syvällä sisälläni. Kun sulkijalihas rentoutui, kipu katosi ja muuttui nautinnoksi, enkä tiedä oliko se minun vai kenen aloitetta, mutta yhtäkkiä huomasin istuvani Pacon päällä ja uppoutuneeni häneen, hänen baaritoverinsa yksi kummallakin puolella ja jättiläinen polvillaan edessäni, kalu ilmassa pituutensa mukaisesti. Tuo kaunotar houkutteli minua muutaman sentin päässä huuliltani ja sain sen kiinni lennossa, työnsin sen suuhuni ja tartuin, kuten olin aiemmin tehnyt autossa, molemmin käsin kahden muun omaan. Pacon jäsen tuli ja meni vatsastani läpi, muut tunsivat kovasti minun, neljä kukkoa, neljä ja kaikki lohitoppaiselle tytölle ja valkoiselle laskoshameelle, luiskalle, Lucille, vaikka Erneston nimi olikin henkilötodistuksessa. Jokainen Pacon hyökkäys vaikutti kaikkiin. Leuani, jotka olivat melkein sijoiltaan sijoiltaan jättiläisen valtavan laitteen takia, avautuivat yhä enemmän ja luulin, että silmäni poksahtivat ulos kuopastaan, kun Paco työnsi ja heitti minut eteenpäin. Damiánin iso kukko - jättiläistä kutsuttiin Damiániksi - osui minua kurkkuni takaosaan ja melkein lipsahti sen läpi, kun hän tarttui minuun niskastani ja murskasi kasvoni vatsaansa vasten. Minulla ei ollut pakopaikkaa - enkä halunnut paeta - Pacon ja Damiánin välillä - toinen hyökkäsi kimppuun takaapäin ja toinen perääntymättä millimetriäkään ei antanut minulle ulospääsyä. Kummallakin puolella oli kaksi muuta kukkoa, joita hän hyväili käsillään. En voi selittää kokemiani aistimuksia, koska en tiedä miten se tehdään. En pystynyt hengittämään, tukahduin, tunsin Pacon jäsenen jakavan minut kahtia ja että tulee hetki, jolloin toisen ja toisen kukot ikävystyisivät sisimpääni, etenevät sisätiloissani, kunnes kohtasivat ja törmäsivät päätä vastaan, mutta en pelännyt, no, olin tulen sisällä, masturboin minua, ja kaikki on samassa tulessa. ei mitään, jäykkiä hankoja kehossani ja kyljessäni, tuntea oloni tyhjäksi, ylikuormitetuksi, saavuttaa maksimaalista nautintoa, tyydyttää miehiä tarjoamalla aukkojani ja käteni heidän maskuliinisuuteensa, ponnistellakseni saada heidät siemensyöksymään, tavoittelemaan sitä voittoa, naisten suurinta palkintoa, joka koostuu miesten olemuksen tyhjentämisestä. En edes tajunnut, että ovi avautui ja Diablo, Alba ja muut astuivat sisään taloon. Jatkoin työni tekemistä, nautin saamista ja sen antamista, kesytin miehiä varastamalla heidän tahmeaa voimaa, joka koostuu yhtä suuresta osasta siemennestettä ja voihkia. Nyt kun kirjoitan, mitä silloin tapahtui, olen taas niin innoissani, että lopetan kirjoittamisen muutamaksi minuutiksi, koska minun on masturboitava. (Toivottavasti jotkut teistä tekevät sen myös lukiessaan minut kuvitellen olevansa paikallani) ………………………… Siinäpä se, kirjoitan uudestaan ja tunnustan, että nyt rauhoittuneena en ole häpeissäni kuten niin monta kertaa aiemmin, vaan olen ylpeä naiseudestani. Hän sanoi, että Diablo, Alba ja muut tulivat taloon ja että he katsoivat meitä, kun minä työskentelin tyydyttääkseni tovereitani. Ensimmäisenä huipentuma saavutti talonpoika, jolle omistin oikean käteni. Hän huusi ja tunsin hänen kukkonsa supistuvan ja laajenevan ja ampuvan ulos siemennestesuihkuja sellaisella voimalla, että se osui jopa poskeeni. Sitten oli jättiläinen. Jos hetki ennen hän tarttui niskaani ja murskasi minut vatsaansa vasten, nyt hän puristi päätäni molemmin käsin, kunnes melkein murskasi kalloni samalla kun hän ampui suuni takaosaan kuumilla siittiöillä, jotka liukuivat alas kurkkuni sisäpuolelta, kunnes se täytti minut. Paco ja hänen vasemmalla puolellani oleva ystävänsä pitivät pidempään, mutta pystyin tietysti lyömään heidät, lypsin heidät, peitin itseni maidolla sisältä ja ulkoa, ihollani, kurkussani, suolen syvyyksissä. Paco erotti ja heikensi hyökkäyksiään sen maagisen hetken jälkeen, jolloin häntä kaikkia huudettiin ja porattiin, lävistellen sisäpuoleni, kunnes tunsin, että hänen jäsenensä kutistui edelleen peräaukon sisällä ja että hän vetäytyi, hän oli lähtemässä, hän hylkäsi minut, hän oli poissa, hän ei ollut enää siellä. Juuri sillä hetkellä - en ollut huomannut valmisteluja, miten aion tehdä sen? - Alba astui sisään kakun kanssa, jossa oli sytytetty kynttilöitä - joku sammutti huoneesta valot niin, että kynttilän liekit erottuivat - ja kaikki, paitsi ne kaupunkilaiset, jotka vielä vetäytyivät, taputti ensin ja sitten lauloi "Hyvää syntymäpäivää sinulle". "Piditkö syntymäpäivälahjasta, jonka annoimme sinulle?" – Alba kysyi minulta. En edes muistanut, että seuraavana päivänä täytin kaksikymmentä. Yritin nousta istumaan, suoristin toppiani, korjasin hameeni. "Tietenkin, mutta minun täytyy olla likainen ja kamala. Anna minun valmistautua." En voinut kävellä. Peppuni sattui taas. Menin parhaani mukaan kylpyhuoneeseen ja siivosin itseni. Ja se oli enemmän tai vähemmän sen päivän tarina. Olen palannut vuoristotaloon muutaman kerran, vaikka nyt käytän omia vaatteitani. Isot kovat miehet, jotka hikoilevat hapan, tyrmistyttävät minua edelleen. Rakastan printtipuseroja, vaaleanpunaisia farkkuja, kuten kerroin matematiikan opettajan tarinassa, laskoshameita ja minihousuja, vaikka annan mielikuvitukseni lentää alusvaatteissa ja korkokengissä, vaikka miehet, joista pidän, eivät yleensä osaa arvostaa sitä. Harkitsen hormonien ottamista rintojen saamiseen. Olen puhunut siitä Alban ja Diablon kanssa, ja he kannustavat minua tekemään sen. Mutta se on toinen tarina, jonka voin kertoa teille mistä tahansa näistä päivistä.