Kuohuva kuumuus ei antanut hänen nukkua, satoja käännöksiä tyhjällä sängyllä, steriilit ajatukset moukaroivat hänen pään

Kuohuva kuumuus ei antanut hänen nukkua, satoja käännöksiä tyhjällä sängyllä, steriilit ajatukset moukaroivat hänen päänsä, katsoivat yöpöydän kelloa, 16.15, kesäiltapäivää, yksinäistä iltapäivää. Marina nousi epäröivästi, kun hän vain astui maalle pitkän, pitkän merimatkan jälkeen, hänen ruumiinsa huojui pitkin pitkää käytävää yrittäen löytää tietoista fyysistä vakautta, että emotionaalinen oli 1600 kilometrin päässä. Hän meni viehättävään kylpyhuoneeseensa, pahat seinät koristavat, vihreä pyyhe likapyykkiä täynnä olevan korin päällä ja edessään suihkujalka, joka oli suljettu läpinäkymättömillä lasi-ikkunoilla, jotka kutsuivat hänet sisään. Hän kääntyi kuumaan veteen, huolimatta kesästä, vihasi kylmää vettä samalla voimalla, jolla hän rakasti veden haaleaa lämpöä kehossaan, hän riisuutui hitaasti, huomasi itsensä peilissä, joka johti tuota huonetta, toused, unelias, mutta silti, erittäin kaunis, hän piti siitä, hän piti aina itsestään, hänen etusormensa merkitsi rajan hänen pienten ja muovattujen rintojensa välillä Hän meni alas löytääkseen napansa. , oli aina innostanut häntä suutelemaan siellä, tervehtinyt häntä säästäväisesti ja mennyt hänen melkein vahattuun sukupuoleensa, jota koristaa vain kevyt rivi kaunista curlingia, silitti häntä ja vapisi, hänen nänninsä kovettuivat, olivat makean ja lähestyvän itsetyydytyksen prolegous, joka veti hänet pois siitä uupumuksesta, jossa hän oli , vain häiriintyneenä hänen sydämensä tahriintuneena. , avasi sen, vain sana, yksinkertainen ja suora ja sillä tarpeellisella hetkellä, "Marina". Hänen sydämensä kiihtyi hetkeksi, hänen uuvuttavansa katosi välittömästi ja kädellään hän pystyi näkemään, kuinka hänen sukupuolensa oli huomattavasti vaimentunut. Hänen katseensa kääntyi peiliin, joka oli jo alkanut sumua veden höyryn läpi, joka jatkoi putoamista ilman paluuta, hän kiinnitti hymynsä, roistomaisen ja himokkaan, painoi emättimen huulensa tiukasti, paksusti, ryppyisesti, epätasaisesti, vapinaa matkusti ympäri kehoaan ja muutaman sekunnin kuluttua hän meni suihkuun. Vesi kylpi huolellisesti hänen koko ruumiinsa, avasi suunsa tunteakseen veden lämmön ja palautti jälleen kuvan vastaanotetysta tekstiviestistä, "Marina", ja hänen mielensä lensi kohti höyrypilveä, kun hänen kätensä leikki väsymättä jo märkää pillua, sekä sisällä että sisällä, etsi hänen nautintopistettään ja silitti häntä, vesipisarat jatkoivat putoamista hänen kasvoilleen Hänen rinnoilleen, muodostaen pieniä kaihi, jotka tulivat hänen pystystä nänneistään, hänen hitaat liikkeensä olivat mukana lonkan pyöreillä liikkeillä, hänen piti naida itseään, hänen piti tuulettaa, hänen piti vapauttaa itsensä, hän kiihdytti rytmiä, käsiään, lanteitaan, hän tarvitsi enemmän, hän otti kätensä suihkusta ja avasi seksiä, ohjasi suihkukoneen turvonneeseen klitorikseen, jota hän kaipasi enemmän voimaa Hänen ruumiinsa tärisi jälleen , kun hänen kielensä liotti huuliaan suustaan, lähestyi ja veti pois ruiskun, mitä lähemmäksi hän tuli, sitä enemmän hän vapisi, mitä kauemmaksi hän tarvitsi häntä, "Haluan naida sinua, haluan naida sinua" hän mietti voihkimisen ja valittamisen välillä, kun hänen jalkansa vapisivat ja lämpimän veden suihku ohjasi hänet lähestyvään cumshotiin. , hänen pillunsa ruiskutti sisään ja ulos , melkein pystyi seisomaan ja kova isku tarttui häneen, hänen voihkimisensa huusi, hänen jalkansa vääntyivät, lepäsi käsi seinällä, jotta ei pyörtyisi, kun vesisuihku viimeisteli tyydyttäen hänet, hän juoksi kuin koskaan ennen, intensiivinen, pitkä, ihana juoksu ja sillä hetkellä hänen suustaan tuli sana , melkein mykkä, lähes huomaamaton, katkonainen ja ihana, "Alfredo". Hän nuuskasi hetken, kun hän sai malttinsa takaisin, hänen sydämensä jatkoi sykkimistään, se oli ollut ihana oljenkorsi, hän oli iloinen, onnellinen, jännitys, joka oli jo vähäinen, jatkoi sen läpi, hänen nänninsä olivat vielä kovat, hänen jalkansa olivat edelleen horjuvat ja hänen sukupuolensa, karkea, paksu ja märkä vielä sykkivä ja kun hän lopetti suihkunsa, hän ajatteli, mitä hän oli tehnyt. , melkein tuntea syyllisyyttä melkein vapautunut. "Mikä ruma pyyhe", sanoi hän nähdessään hänet jälleen vihreänä, tappaakseen minut, hän irrotti, kuivasi, hän löysi matkapuhelimensa ja hymyili kasvoillaan, jota hän ei voinut auttaa, kirjoitti "Alfredo" ja antoi hänet lähetettäväksi.