Hei, nimeni on Katerine Andrea, olen 26-vuotias ja olen kaunis transvestiitti, tämä tapahtui minulle, kun olin 20-vuotia

Hei, nimeni on Katerine Andrea, olen 26-vuotias ja olen kaunis transvestiitti, tämä tapahtui minulle, kun olin 20-vuotias; Pienestä asti minulla oli aina herkkiä ja hienoja piirteitä pojalle, teini-iässä olin muiden poikien pilkan lähde, koska olin lyhyt, laiha, pienet ja herkät kädet, kädet ja jalat, hieman paksut jalat ja hyvin pyöristetty poninhäntä, sillä tuolloin pojalla oli tavallista pitkät hiukset, hän käytti niitä enemmän tai vähemmän tytöllä, joka käytti minua enemmän tai vähemmän tytön kanssa. minulle, koska se oli enemmän kuin tarpeeksi syy ystävilleni He pitävät minua. Mutta samalla tavalla minulla oli outo vetovoima tyttömäisiin asioihin, pidin heidän vaatteistaan, kengistään, asusteistaan, heidän hiustensa käytöstä jne. Vuodet kuluivat, minusta tuli täysi-ikäinen ja noin 20-vuotiaana aloin etsiä töitä voidakseni maksaa yliopisto-opinnot ja perheeni taloudellinen tilanne ei ollut kovin hyvä. Kävin täällä kotimaassani tunnetussa elintarvikejalostusyrityksessä katsomassa, olisinko onnekas löytää työpaikka, jonka he hyvällä tuurilla antoivat minulle vaikka se ei ollut parhaita, se oli tavaroiden lastaaminen niitä jakaneille rekille, minulle se ei ollut ollenkaan helppoa, koska olin vielä herkkä vartalo, totta puhuen heikko pojalle, en silti pitänyt niitä pitkästä, ohuesta hiuksestani, koska minulla ei ollut pitkä, ohut tukkani. Noin parin työpäivän jälkeen minulla oli ensimmäinen työtapaus, en kestänyt joidenkin pakettien painoa ja kaaduin niiden kanssa, sillä hetkellä yksi yrityksen omistajista kulki ohi, hän näki koko kaatumiseni, hän käski heti joitain minua nauravia miehiä olemaan hiljaa ja auttamaan minua, hän lähestyi minua: Oletko kunnossa? Kyllä herra. Kiitos. Ole hyvä ja haluan sinun tulevan toimistolleni. Tunsin paniikkia, koska luulin heti, että hän erottaa minut, seurasin häntä hänen toimistoonsa, hän näytti minut, hän pyysi minua istumaan, pyysin heti anteeksi tapahtunutta, sanoin hänelle, että aion yrittää kovemmin ja ettei se toistu, hän katsoi minua hetken, voin kuvitella peloissani olevat kasvot ja hän kertoi minulle: Olen seurannut sinua näinä päivinä ja mielestäni et ole pätevä siihen työhön, sinulla ei ole fyysistä kuntoa kantaaksesi niin raskaita paketteja. Joten sinut vapautuu asemastasi. Minusta tuntui, että maailmani romahti, koska tarvitsin todella työtä. Nyökkäsin vain päätäni ja kiitin häntä mahdollisuudesta, jonka he antoivat minulle. Yhtäkkiä hän sanoi: Se ei ole vielä valmis... Olen tarkistanut ansioluettelosi ja koska opiskelet hallinnollista uraa, haluaisin testata sinut järjestelmänvalvojani ja oikean käteni, neiti Gutiérrezin, avustajana. Ilmeeni muuttui yhdellä iskulla pelosta ja turhautumisesta yllätykseksi ja iloksi: Kiitos herra Sánchez, todella paljon kiitoksia…. Sinun ei tarvitse antaa heille poika, älä petä minua... en tee sitä…. Seuraavina päivinä sopeuduin ihanasti uuteen työhöni, noin kuukautta myöhemmin olin herra Sánchezin luotettava työntekijä, hän antoi minulle kaikenlaisia suuren vastuun tehtäviä ja hänen kohtelunsa oli erittäin miellyttävää, eräänä perjantaina herra Sánchez pyysi minua seuraamaan asioita ja sitten hän kutsui minut lounaalle hänen kanssaan ulos, lounaalla en voinut olla kysymättä häneltä: Herra Sánchez, olen iloinen ja tyytyväinen saadessani työskennellä kanssanne, mutta jotain, mitä en vieläkään ymmärrä. Mitä et ymmärrä? Miksi hän on niin mukava minulle? Kyse ei ole siitä, ettenkö arvostaisi sitä, vaan se, että hän kohtelee minua hyvin erityisellä tavalla, kuten vanhaa ystävää tai perheenjäsentä. Voi poika, mitä tapahtuu, on se, että muistutat minua paljon ihmisestä, jonka menetin, jotakuta jota rakastin ja joka ei valitettavasti ole enää kanssani, jollain tavalla tuntuu kuin hän olisi ollut täällä kanssani taas... Kun hän kertoi minulle tämän, hän otti portfoliostaan kuvan, jossa oli nätti nainen ja suunnilleen minun ikäiseni poika: Vaimoni ja poikani, menetin heidät auto-onnettomuudessa pari vuotta sitten. Herra Sánchez päästi kyyneleen virrata, mikä särki sydämeni, oletin heti, että hän muistutti poikaansa enemmän tai vähemmän minun ikäisestäni, vaikka hän olikin hyvin erilainen kuin minä, pitkä, vahva, hyvin lyhyet hiukset, mutta koska olin viettänyt niin paljon aikaa hänen kanssaan viime aikoina, kuvittelin hänen tuntevan jollain tapaa poikansa seuraa. Olen erittäin pahoillani, sir, en tiennyt sitä. Jätä se yritykselle herra, ulkopuolella voit kutsua minua Albertoksi…. Hei, aion pyytää sinulta palvelusta, palkitsen sinut erittäin hyvin palkkasi... Olisitko niin ystävällinen ja seuraisit minut maatilalleni tällä viikolla? Minulla on siellä joitain asioita hoidettavana, enkä ole ollut siellä aarteeni kuoltua, minulle se olisi paljon helpompaa, ja jos ei ole liikaa pyydetty, haluaisin sinun ottavan hänen paikkansa, näytät niin samanlaiselta, että et tiedä kuinka onnelliseksi se tekisi minut, jos olisit kanssani, älä luule, että olen hullu, se on vain, että kaikki tämä olisi ollut hyvin vaikeaa, jos hän olisi minulle, ja jos olisit minulle. muutaman päivän, lupaan, että saan sinut tuntemaan olosi erittäin mukavaksi... En epäröinyt sanoa kyllä, minua ei haittaisi käyttäytyä kuin poikasi vain muutaman päivän ajan, ja ylimääräinen raha auttaisi minua paljon: Tietenkin, herra Sánchez… Anteeksi…. Alberto, luota minuun. Kiitos, lupaan, että olen erittäin huomaamaton ja toivottavasti sinäkin... En oikein ymmärtänyt harkintavaltaa, mutta luulin sen johtuvan siitä, että ihmiset saattoivat pitää minua hieman hulluna, joten lupasin hänelle täydellistä harkintaa. Lauantaina saavuimme hänen karjatilalleen, joka sijaitsi yli 6 tunnin päässä kaupungista. Heti kun saavuimme, hän sanoi minulle: Esitän sinulle Danielan, hän auttaa sinua kaikessa mitä tarvitset, hän valmistaa sinut näihin päiviin, hän antaa sinulle kaiken mitä tarvitset tullaksesi aarteeni, hän antaa sinulle vaatteita, kenkiä ja kaiken tarpeellisen, mene hänen kanssaan ja noutan sinut parin tunnin kuluttua... Menin Danielan kanssa, kun kävelimme, ajattelin, että en ymmärrä miksi hän antaisi minulle vaatteita, kenkiä ja kaikkea muuta, jos minulla oli jo kaikki mitä tarvitsin matkalaukussani, saavuimme huoneeseen, hän näytti minut sisään, se oli erittäin mukava, avioliitto, erittäin hyvin sisustettu, seinällä oli suuri muotokuva Albertosta vaimonsa ja poikansa kanssa. Kysyin heti Danielalta: Hei, miksi tarvitsen niin paljon valmistautumista viettääkseni nämä päivät täällä? Sitä paitsi, kuinka vaikeaa voi olla pukeutua ja käyttäytyä kuin hänen poikansa? Lisäksi en edes näytä yhtään häneltä. "Ja kuka sanoi jotain hänen pojastaan? Hän tarkoittaa häntä, sinusta tulee hänen vaimonsa vaimo""""" Tajusin kaiken, Jumala, katso muotokuvaa, hänen silmiään, suutaan, paskaa, hän näkee vaimonsa minussa, vaimonsa. hänen aarreensa..... voi luoja, mihin vaikeuksiin olen joutunut!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!