Ensinnäkin minun on sanottava, että olin aina yksinäinen ihminen ja ensimmäisen kosketukseni feminiinisen puoleni kanssa

Ensinnäkin minun on sanottava, että olin aina yksinäinen ihminen ja ensimmäisen kosketukseni feminiinisen puoleni kanssa alkaa 3-4-vuotiaana. Äitini vei veljeni ja minut kylpemään yhdessä (kaksi siskoani ja veljeni). Hän toi yleensä puhtaita vaatteita kaikille, mutta kerran hän ei. En välittäisi, koska käytin aina hänen vaatteitaan (ja käytin, mutta ilman pahaa aikomusta käytin myös isän vaatteita). Kun pojat aina leikkivät, olin täysin yksin, koska he kertoivat minulle, etteivät he leikkineet tyttöjen kanssa, enkä ymmärtänyt sitä, ja vaikka tytöt aina kutsuivat minua leikkimään nukkensa kanssa, kieltäydyin aina heidän kutsuistaan, mutta todellinen tarina alkaa, kun olin vain 7-vuotias, veljelläni, joka on minua vanhin ja 4 vuotta vanhempi, oli kokoelma erittäin suuria lehtiä, mutta jonakin päivänä äitini päätti heittää paperit pois, mutta ei ennen kuin he ruokkivat heitä, anna minulle esimerkillinen rangaistus, jos kerroin veljelleni, että siihen aikaan oli ilmestymässä lehti. perhekokouksessa, kun veljeni kysyi, en voinut valehdella hänelle ja tunnustin totuuden, kuten odotettiin, oli suuri riita, lopulta äitini lähestyi minua hyvin järkyttyneenä... -Varoitin sinua, sinä käyttäydyt kuin tyttö, valitat kuin tyttö ja nyt juorut kuin tyttö, sitäkö haluat? Että hän kohtelee sinua kuin tyttöä? No sitten aion kohdella sinua kuin vanhaa naista... Minun on myönnettävä, että olin erittäin peloissani ja itkin. Äitini meni huoneeseen, jossa veljeni ja minä nukuimme (siskoni nukkuivat yhdessä sängyssä ja veljeni ja minä toisessa), äitini palasi parin minuutin kuluttua, hän katsoi minua erittäin päättäväisesti ja veti minut huoneeseen ja sulki sen. Kun näin siskoni vaatteet sängyllä ja äitini käski minun riisuutua, sanoin ei, joten hän löi minua ja alkoi riisua minua. Kun minulla ei ollut enää vaatteita, hän puki minulle vaaleanpunaiset pitsihousut. En protestoinut, koska pelkäsin uutta iskua. Sitten sukat rusetilla ja rintaliivit. Lopuksi hän puki minut tummansiniseen mekkoon, joka oli todella kaunis, mutta tuolloin ajattelin sen olevan inhottavin asia maan päällä. Hän laittoi nauhoja hiuksiini. Äitini Hän otti laukkunsa ja sanoi, että koska hän oli nyt tyttö, hän menisi torille itkien kanssa, pyysin häntä olemaan tekemättä sitä, koska lapset, jotka aina löivät minua ja pilkkasivat minua, olivat ulkona kadulla leikkimässä, mutta hän ei välittänyt ja hän vei minut kadulle sillä tavalla. En ole koskaan saanut niin suurta nöyryytystä. Voisin vain laskea katseeni ja kävellä. Torilla äitini tapasi tutun, tervehtiään toisiaan, hän kohotti kasvonsa ja sanoi - Mikä kaunis tyttö, onko hän tyttäresi? Äitini vastasi myöntävästi ja uusi kyynel valui kasvoilleni. Muukalainen katsoi minua silmiin ja kertoi minulle -Sinun kaltaisten kauniiden tyttöjen pitäisi olla iloisia, vain rumat tytöt ovat surullisia ja itkevät, mutta sinä olet todella kaunis. Seuraavana päivänä olisi perheen yhdistäminen ja toivoin turhaan, että äidin viha olisi kadonnut, mutta näin ei ollut tällä kertaa valmistauduin huolellisemmin ostin mustan samettimekon, laitoin päähäni mustan tiaran ja laitoin vaaleanpunaista huulipunaa suuhun, kun perhe keräsi pilkkaa minua kohtaan, ei odottanut kaikkia serkkujani ja setä..." ja patiolla purskahdin itkuun kuulin askeleita ja veljeni oli siellä Kuka tahansa minulle tapahtui katsoi häntä vihamielisesti ja luulin, että hän oli seurannut minua jatkaakseen pilkkaamista, hän pyyhki kyyneleet kasvoiltani ja kertoi minulle -Älä itke enää, he eivät tiedä mitä sanovat, minulle olet kaunein ja kaunein tyttö...- Kun kuulin sen, tunsin reiän vatsassani ja shokin koko kehossani, silloin tiesin, ettei elämäni olisi koskaan ennallaan...